Paljon on kiistelty aiheesta: olivatko sekä Lenin, että Stalin kommunisteja tämän sanan todellisessa tarkoituksessa, tai oliko kommunismi heille vain mukava kyltti heidän kunnianhimoisten tavoitteidensa toteuttamisessa. Sitä on näin jälkikäteen mahdotonta arvailla. On kuitenkin melko todennäköistä, että niiden massamurhaajien todellinen tavoite oli rajaton valta yli koko maailman, joka onneksi jäi saavuttamatta.
Troika - kolmesta upseerista koostuva tuomioistuin, jossa tuomittavalla ei ollut minkäänlaista oikeuttaa puolustatutua
Stalinin uhrien määräksi lasketaan yli 60 miljoonaa viatonta ihmistä, johon kuuluu 14,5 miljoonaa nälkään kuollutta, 1 miljoona poliittisissa puhdistuksissa murhattua, yli 5 miljoonaa GULAG`in vankileireillä kuollut, sekä tapetut. Niihin ei ole laskettu sodassa henkensä menettäneitä. Kaikki tuomittiin suljettujen ovien takana murhaajien maineen saavuttaneen "troikan" puolesta ilman yhtäkään todistajaa, sekä puolustusasianajajaa. Väkivaltaisillä menetelmillä saavutettiin uhrien "vilpitön" tunnustus, joka tavallisesti vei teloitusryhmän eteen.
Leninin käskystä perustettiin ensimmäiset pakkotyöleirit, mutta Stalin lisäsi niiden määrää yli satakertaisesti. Leninin aikana vankien määrä oli noin 100 000. Vuonna 1930 heitä on jo 1 000 000. Vuonna 1940 GULAGin leireihin oli majoitettuina yli 10 miljoonaa onnetonta. Kuolleisuus oli poikkeuksellinen: lähes 30% vuodessa ylivoimaisen työn, pienen elintarvikkeiden määrän ja lämpimän vaatetuksen täydellisen puuttumisen vuoksi. Pelkästään vuonna 1942. rekisteröitiin leireillä 249 000 kuolemantapausta. Koko orjatyöleirien työtä johti hirvittävän maineen ansainnut NKVD.
Vankileirejä Neuvostoliitossa. Joka piste merkitsee vankileirien kompleksia, johon kuului kymmeniä vankileirejä
Ensimmäinen pakkotyöleiri perustettiin vuonna 1917 Valkoisen meren Onegan kahdessa sijaitsevaan Solovetsin luostariin, joka oli sitä ennen tyhjennetty munkeista. Olosuhteet siellä olivat lievästi sanottuna kauheat. Siitä on kirjoittanut tunnettu venäläinen kirjailija Aleksandr Solzhenitsyn kirjassaan Gulagin arhipelaagi.
Solovetsin luostari, jonka mahtavien muurien varjossa kommunistit suorittivat mita kauheampia rikoksia.
Pakkotyöläiset Solovetsin saarilla
Sellaisella neuvostoliittolaisella tekniikalla rakennettiin Valkoisen meren - Baltian meren kanava
Keskitysleiri toisinajattelijoille on vielä yksi Karl Marxin teorian tulos. Marxin ihanneyhteiskunta oli tiettävästi sellainen yhteiskunnan muoto, jossa puuttuu yksityisomaisuus. Wikipediassa kommunismin käsite määritellään seuraavasti: "Kommunismi tai kommunistinen yhteiskunnallinen järjestelmä, kuin teoreettinen sosiaalinen ja taloudellinen järjestelmä on sellaisen yhteiskunnan tyyppi, jossa ei ole yksityistä omaisuutta eikä sosiaalisia luokkia, maata tai perhettä. Kommunismin aikakaudella kaikki varat ja tuotantovälineet ovat yhteiskunnan omistuksessa ja kaikki ihmiset ovat yhtäläiset sekä sosiaalisesti että taloudellisesti. ... " . Vankileireillä kaikki nämä tärkeimmät vaatimukset olivat täytettyjä. Vangeilla ei ollut yksityistä omaisuutta eikä leireissä ollut sosiaalisia luokkiakaan, jos ei oteta huomioon leirin hallintoa. Eikä vangituilla ollut enää myöskään perhettä. Siispä ihanteellinen kommunistinen yhteiskunta!
Yksi Norilskin kymmenistä vankileireistä. Norilskia voi epäilyksettä sanoa kokonaiseksi vankikaupungiksi. Ihmisluille rakennetuksi kaupungiksi tämä vuonna 1953 lopulta muuttuikin.
Erään vankileirin sisäänkäynti. Kyltti portin yllä sanoo: "Työskentely Neuvostoliitossa on kunnian ja ylpeuden aihe". Muistakaamme, etta samanlainen kyltti Natsi-Saksan keskitysleirien portilla sanoi: "Arbeit macht Frei"
Itse asiassa vankileirit ovat yhteiskunnan peili. Vaan vahva valtio voi taata kansalaisille kaikkia ne vapaudet, jotka demokraattinen perustuslaki kansalaisille suo. Valtiot, jotka tajuavat oman epävarmuudensa, eivät voi sallia toisinajattelijoita. Näin jää toisinajattelijoiden osaksi vain niiden fyysinen tuhoaminen suoraan tai välillisesti. Jollain tapaa samanlaista suuntausta osoitti myös Viron tasavallassa Konstantin Pätsin julistama ns. hiljainen aikakausi vuonna 1934, kun oli pelättävissä kansan keskuudessa suuren suosion saavuttanut Vapaussodassa taistelleiden eli vapsien puolueen valtaantuloa.
Vankijono menossa töihin Kazahstanissa sijaitsevalla vankileirillä
Baltian valtiot menettävät itsenäisyydensä
Toisin kuin professori Mattisen sanoi, Neuvostoliiton alkoi rikkoa Tarton rauhansopimusta melkein heti sen allekirjoittamisesta lähtien. Yksi rauhansopimuksen artikla, joka koski Virosta ryövätyn omaisuuden palauttamista, jätettiin kokonaan täyttämättä. Vuonna 1924 joulukuussa tapahtui Tallinnassa Moskovasta käsin johdettu aseellinen vallankaappausyritys, joka sai varsin surkean lopun. Luonnollisesti Venäjän hallitus kielsi oman roolinsa, vaikka tätä tapahtumaa edelsi merkitttävän sotilaallisen voiman kokoaminen Viro - Venäjän rajan tuntumaan. Viron ja koko Baltian maiden vastainen toiminta saavutti huippunsa vuonna 1939, jolloin N. Venäjä valmisteli aktiivisesti toisen maailmansodan aloittamista.
Viron tasavalta Vapaussodan jälkeen
Kolmannenkymmenennen
puolivälissä amerikkalainen kirjailija Marion Foster Washburn matkusti
pitkin joitakin Euroopan maita ja vieraili myös Neuvostoliitossa, etsien
sellaista valtiota, joka tarjoaa kansalleen kohtalaisen kunnon
elinoloja. Mutta hän pettyi syvästi.
Saapuessaan
satunnaisesti Viroon, hän jäi tänne pidemmäksi aikaa tutustuakseen
täkäläiseen elämään. Vuonna 1940 ilmestyneesstä kirjassa Onnellista
maata etsimässä [A Search for a Happy Country] hän kirjoitti Viron
osalta:
"Vaikka virolaiset ovat köyhä kansa, he ovat kahdenkymmenen vuoden aikana saavuttaneet itselleen seitsemän ihmishengelle tarvittavaa asiaa: ruoka, asunto, työ, oppilaitokset, oma ilmaisutapa, terveyden ja rakkauden ... Tämä vähän tunnettu pieni maa on esimerkillisesti järjestäytynyt valtio. Täällä ei ole työttömiä! Eikä lukutaidottomuutta! Hyvinvointi on jo näköpiirissä. Todellinen demokratia! "
"Vaikka virolaiset ovat köyhä kansa, he ovat kahdenkymmenen vuoden aikana saavuttaneet itselleen seitsemän ihmishengelle tarvittavaa asiaa: ruoka, asunto, työ, oppilaitokset, oma ilmaisutapa, terveyden ja rakkauden ... Tämä vähän tunnettu pieni maa on esimerkillisesti järjestäytynyt valtio. Täällä ei ole työttömiä! Eikä lukutaidottomuutta! Hyvinvointi on jo näköpiirissä. Todellinen demokratia! "
Kirjailija
Marion Foster Washburnin mukaan Viro oli ainoa onnellinen valtio
Euroopassa. Epäilemättä hänellä oli liiaksi idealisoitu käsitys Viron
tilanteesta. Jokainen silloinen virolainen olisi voinut väittää, että
meilläkin oli puutteita. Mutta jälkikäteen meidän itsenäisyydemme vuosia
katsellessa voimme kuitenkin todeta, että kaikkialla muualla oli
puutteita vielä enemmän kuin Virossa ennen toista maailmansotaa.
Vuodeksi 1928 Viro oli saavuttanut taloudellisen huipputason. Hallituksen viisaiden päätösten tuloksena, joiden päähuomio oli kohdistettu maatalouteen, vienti ylitti kaksinkertaisesti vuoden 1922 tuloksia, eli yli 320 miljoona kruunua. 1927. syksyllä laskivat maataloustuotteiden hinnat koko maailmassa, joka jarrutti myös Viron talouden kehittymistä.
* * *
15. kesäkuuta 1920 Viron väliaikainen hallitus Asutav Kogu julkaisi Viron tasavallan perustuslain. Valittiin eduskunta, johon kuului 100 kansanedustajaa. Vaalijärjestelmä oli suurin piirtein samanlainen, kuin nykypäivänä. Ääniä annettiin lähinnä puolueille, eikä kansanedustajille. Näinollen ei ole kansan ääni alusta alkaen ollut ratkaisevana tekijänä Eduskuntaan pääsevien ehdokkaiden osalta. Tällainen järjestelmä oli ja on edelleen tunnettu monissa Euroopan valtioissa.
Eduskunnassa puolueista olivat edustettuina:
Leiboristit 22%
Maaseutupuolue 21%
Sosialidemokraatit 18%
Itsenäiset sosialistit 11%
Kansanpuolue 10%
Kommunistit 5%
Pienet puolueet 13%
Kuten näemme, tasavallan hallitus oli todellakin melko demokraattinen, koska myös kommunisteille, jotka olivat pelanneet pääroolia itsenäistymisen vastustajina, oli annettu mahdollisuus osallistua valtion hallitsemiseen. Vasta 1924. joulukuun vallankaappausyrityksen jälkeen kommunistinen puolue kiellettiin.
Eduskunnassa puolueista olivat edustettuina:
Leiboristit 22%
Maaseutupuolue 21%
Sosialidemokraatit 18%
Itsenäiset sosialistit 11%
Kansanpuolue 10%
Kommunistit 5%
Pienet puolueet 13%
Kuten näemme, tasavallan hallitus oli todellakin melko demokraattinen, koska myös kommunisteille, jotka olivat pelanneet pääroolia itsenäistymisen vastustajina, oli annettu mahdollisuus osallistua valtion hallitsemiseen. Vasta 1924. joulukuun vallankaappausyrityksen jälkeen kommunistinen puolue kiellettiin.
Viron kommunistisen puolueen edustajat hallituksessa
Itse asiassa
kommunisteillä ei ollut Eduskunnassa mitään ratkaisevaa roolia.
Oikeastaan heillä ei ollut edes minkäänlaista toimintasuunnitelmaakaan, koska siitä päätettiin Moskovassa.
Heidän "tekemisistään", kertoo niiden aikalainen, Eduard Laaman, joka
käytti kirjoituksissaan salanimeä Juhan Saar:
"Toisalta niiden herrojen poliittinen lukutaidottomuus, toisaalta valtava itsetietoisuus, joka piti itseään ainoana Viron kutsuttuna ja toivottuna hallitsijana, samassa, kun muita ei pidetty edes ihmisinä - Eduskunnassa he käyttäytyivät kuin kapakassa ikään - tämä päivittäinen ristiriita aiheutti Eduskunnan istunnoissa alituisia koomisia tilanteita. Viron kommunismia verrattiin varsin osuvasti huonosti ohjattuun operettiin: Muualta lainattu aihe, jota vieraiden olosuhteiden mukaisesti käsiteltiin; palkatut näyttelijät yhdessä pienen määrän statistien kanssa, jotka ilmestyivät näyttämölle tarpeen mukaan joskus kommunisteiksi, joskus itsenäisiksi sotsialisteiksi pukeutuneina esittäen näin kansaa; kulissientakainen kuiskaaja, jota yleisöltä yritetään huolellisesti peittää, mutta jonka ääni kuitenkin kuuluu - kuten aina maakunnan teatterissa, jossa näyttelijät eivät lainkaan osaa oma roolinsa, vaan kuuntelevat kuiskaajaa, toistaakseen silloin väärällä mahtipontisuudella hänen sanojaan; tämän kaiken lisäksi lentolehtiset, jotka kehuskelivat kymmenistä tuhansista kannattajista, - siltä näytti tämä puolue, joka lupasi muuttaa uudeksi Viron ja koko maailman ." J. Saar
"Toisalta niiden herrojen poliittinen lukutaidottomuus, toisaalta valtava itsetietoisuus, joka piti itseään ainoana Viron kutsuttuna ja toivottuna hallitsijana, samassa, kun muita ei pidetty edes ihmisinä - Eduskunnassa he käyttäytyivät kuin kapakassa ikään - tämä päivittäinen ristiriita aiheutti Eduskunnan istunnoissa alituisia koomisia tilanteita. Viron kommunismia verrattiin varsin osuvasti huonosti ohjattuun operettiin: Muualta lainattu aihe, jota vieraiden olosuhteiden mukaisesti käsiteltiin; palkatut näyttelijät yhdessä pienen määrän statistien kanssa, jotka ilmestyivät näyttämölle tarpeen mukaan joskus kommunisteiksi, joskus itsenäisiksi sotsialisteiksi pukeutuneina esittäen näin kansaa; kulissientakainen kuiskaaja, jota yleisöltä yritetään huolellisesti peittää, mutta jonka ääni kuitenkin kuuluu - kuten aina maakunnan teatterissa, jossa näyttelijät eivät lainkaan osaa oma roolinsa, vaan kuuntelevat kuiskaajaa, toistaakseen silloin väärällä mahtipontisuudella hänen sanojaan; tämän kaiken lisäksi lentolehtiset, jotka kehuskelivat kymmenistä tuhansista kannattajista, - siltä näytti tämä puolue, joka lupasi muuttaa uudeksi Viron ja koko maailman ." J. Saar
Ei, kuvassa eivät ole
Alabaman ku-klux-klanin jäsenet, vaan Viron kommunistinen puolue ennen
vuotta 1924. Pakottiko häpeä siihen kuulumisesta jo silloin peittämään
kasvonsa?
Murhaajien kohtalo
Murhaajien kohtalo
Vaikka
virolaiset kotitekoiset kommunistit pitivät itseään Moskovan
täysivertaisina edustajina, heidän kohtalonsa oli todellisuudessa
hyvinkin säälittävä. Moskova palkitsi heidät tapansa mukaan todella
"avokätisesti". On varsin opettavaista tietää, mitä tapahtui
virolaisille kommunisteille siinä kommunistisessa paratiisissa, jonka
luomiseen he itse ahkerasti osallistuivat:
Jaan Anvelt - Viron Kommunistisen Puolueen Neuvoston puheenjohtaja – hänet Neuvostoliiton tutkija hakkasi kuoliaaksi 11. joulukuuta 1937 kuulustelun yhteydessä.
Viktor Kingissepp - Viron sisäasiain johtaja - ammuttiin 3. toukokuuta 1922 Virossa ja ruumis heitettiin mereen.
Hans Pöögelmann - Viron Kansantalouden hallintojohtaja, teloitettiin NKVD-n toimesta. Hänet ammuttiin 27. tammikuuta 1938.
Artur Vallner - Viron kansansivistyksen johtaja - vangittiin vuonna 1936 Leningradissa poliittisista syistä ja lähetettiin 10 vuodeksi Siperiaan. "Troika"* tarkisti uudelleen hänen asiansa, samoin kuin NKVD-n* virkamiehen Aleksander Jeanin, Punaisen Jääkäridivisioonan komissaarin Mart Laiuksen, Viron Kommunistisen Keskuskomitean jäsenen Georg Teiterin asiat, ja "kaiken varalta" heidät ammuttiin yhdessä 21 muun henkilön lisäksi 14. helmikuuta v.1938.
Johannes Käsper - Viron Kommunistisen Keskuskomitean asianajaja, joka oli punaisen terrorin ja sensuurin täytäntöön panija ja V. Kingissepin edustaja ja jonka allekirjoitus esiintyy myös useissa teloituspöytäkirjoissa, teloitettiin Venäjällä 4. marraskuuta 1937.
Kaikki he, paitsi V. Kingissepp, joka vangittiin Virossa ja sai kuolemantuomionsa Viron tasavallan oikeusistunnossa, teloitettiin kommunistien taholta Venäjällä. Herran myllyt jauhavat hitaasti, mutta varmasti. Vaikuttaa siltä, että Viron työkansan kommuunin johtajista kukaan ei ehtinyt kuolla vanhuuteen. Tuskin edellämainitut toverit menivät kuoleman Kansainvälistä laulaen ja kunniaa sekä kiitosta Marraskuun Vallankumoukselle huutaen. Liian myöhään he ymmärsivät, mitä tarkoittaa kaikkein oikeudenmukaisimman puolueen "kiitos".
* Troika - kolmesta, tavallisesti NKVD-n upseerista koostuva tuomioistuin, jossa syytetyllä ei ollut puheoikeutta, eikä näin ollen myöskään asianajajaa.
* NKVD (Narodnyi Komitet Vnutrennyh Del - Sisäasiain Kansankomitea) - KGB-n edelläkävijä
Jaan Anvelt - Viron Kommunistisen Puolueen Neuvoston puheenjohtaja – hänet Neuvostoliiton tutkija hakkasi kuoliaaksi 11. joulukuuta 1937 kuulustelun yhteydessä.
Viktor Kingissepp - Viron sisäasiain johtaja - ammuttiin 3. toukokuuta 1922 Virossa ja ruumis heitettiin mereen.
Hans Pöögelmann - Viron Kansantalouden hallintojohtaja, teloitettiin NKVD-n toimesta. Hänet ammuttiin 27. tammikuuta 1938.
Artur Vallner - Viron kansansivistyksen johtaja - vangittiin vuonna 1936 Leningradissa poliittisista syistä ja lähetettiin 10 vuodeksi Siperiaan. "Troika"* tarkisti uudelleen hänen asiansa, samoin kuin NKVD-n* virkamiehen Aleksander Jeanin, Punaisen Jääkäridivisioonan komissaarin Mart Laiuksen, Viron Kommunistisen Keskuskomitean jäsenen Georg Teiterin asiat, ja "kaiken varalta" heidät ammuttiin yhdessä 21 muun henkilön lisäksi 14. helmikuuta v.1938.
Johannes Käsper - Viron Kommunistisen Keskuskomitean asianajaja, joka oli punaisen terrorin ja sensuurin täytäntöön panija ja V. Kingissepin edustaja ja jonka allekirjoitus esiintyy myös useissa teloituspöytäkirjoissa, teloitettiin Venäjällä 4. marraskuuta 1937.
Kaikki he, paitsi V. Kingissepp, joka vangittiin Virossa ja sai kuolemantuomionsa Viron tasavallan oikeusistunnossa, teloitettiin kommunistien taholta Venäjällä. Herran myllyt jauhavat hitaasti, mutta varmasti. Vaikuttaa siltä, että Viron työkansan kommuunin johtajista kukaan ei ehtinyt kuolla vanhuuteen. Tuskin edellämainitut toverit menivät kuoleman Kansainvälistä laulaen ja kunniaa sekä kiitosta Marraskuun Vallankumoukselle huutaen. Liian myöhään he ymmärsivät, mitä tarkoittaa kaikkein oikeudenmukaisimman puolueen "kiitos".
* Troika - kolmesta, tavallisesti NKVD-n upseerista koostuva tuomioistuin, jossa syytetyllä ei ollut puheoikeutta, eikä näin ollen myöskään asianajajaa.
* NKVD (Narodnyi Komitet Vnutrennyh Del - Sisäasiain Kansankomitea) - KGB-n edelläkävijä
Miten kaikki alkoi?
"Emme halua vaaksankaan verran vierasta maata, mutta emme luovuta kenellekään edes tuuman verran maatamme!"
Tämä
kaunis lause kuuluu Neuvostoliiton johtajalle Jossif Stalinille. Hän
oli oikeassa. Todellakin, miksi imperialistisen suurvallan pitäisi
vaatia vaaksan verran vierasta maata, kun voi saada sen sijaan koko
vieraan valtion! Koko historiansa aikana kaikki Venäjän tsaarit olivat
valloittaneet ja liittäneet Venäjän alueeseen kymmeniä itsenäisiä
valtioita, joista suurin oli Jakutia, eli siis suuri osa nykyisen
Venäjälle kuuluvan Siperian alueesta - 3 103 200 km2.
Muuten, suurella diktaattorilla oli huono muisti. Hän nimittäin unohti, että juuri Neuvostoliiton aluevaatimus olikin Talvisodan syttymisen syynä. Ja siinä tapauksessa kysymys ei ollut suinkaan vaaksoista.
Muuten, suurella diktaattorilla oli huono muisti. Hän nimittäin unohti, että juuri Neuvostoliiton aluevaatimus olikin Talvisodan syttymisen syynä. Ja siinä tapauksessa kysymys ei ollut suinkaan vaaksoista.
Neuvostoliitto esittää vaatimuksia
Vuonna
1936 Neuvostoliitossa julkaistussa uudessa, ns. Stalinin peruslaista
oli viisaasti poistettu kaikki viittaukset maailmanvallankumoukseen.
Neuvostoliiton johto oli lopultakin ymmärtänyt, että Marxin teoria oli
lievästi sanottuna epäonnistunut ja että odotettuja vallankumouksia
länsimaissa ei tule tapahtumaan. Näin voitiin haudata unelmat siitä,
että lähitulevaisuudessa kaikki kapitalistisissä maissa tapahtuneiden
työväen vallankumouksien voitokkaat johtajat kokoontuisivat kilpaa
tarjoamaan kotimaansa kommunistisen punakotkan siipien suojaan. Mutta
Stalin sen sijaan ei haudannut toivoa alistaa itselleen ainakin koko
Eurooppa. Jos ihmiset eivät halua, että heidät vapautetaan, heidät
täytyy vapauttaa väkisin.
Vuonna 1939 Jossif Stalin pelasi hänelle niin ominaista kaksinaamaista peliä. Aluksi hän halusi perustaa Ranskan ja Englannin kanssa Hitlerin vastaisen liittouman vaatimalla, että kumpikin valtio soisi hänelle etuoikeuden Baltian maiden osalta. Ranskan hallitus suostui siihen, mutta Englannin hallitus oli kielteisellä kannalla. Aiheesta syntyi pitkäaikainen kiistely.
10. toukokuuta ilmoitti Englannin pääministeri alahuoneessa, että sopimuksen solmimista N-liiton kanssa jarruttavat Baltian valtiot. Näin julkisuudelle ilmoitettiin ensimmäistä kertaa, että N-liitto vaati itselleen oikeutta päättää Baltian valtioiden sisäasioista. 14. toukokuuta osa Iso-Britannian kansanedustajista vaati "järjen puhumista" Baltian valtioille.
2. kesäkuuta N-liitto teki Englannille ehdotuksen, jossa se vaati itselleen oikeutta Suomen, Viron, Latvian, Liettuan, Puolan, Romanian, Turkin sekä Belgian "suojelemiseksi" ulkopuoliselta agressiolta. 6. toukokuuta Viron lähettiläs A. Torma esitti Englannin hallitukselle nootin, jossa kieltäydyttiin kaikenlaisesta suojelemisesta suurvaltioiden taholta.
13. kesäkuuta, ilmaisten N-liiton hallituksen tahtoa, vaati sanomalehti Moskvan Pravda oikeutta suojella Baltian valtioita joka tapauksessa, johon Englanti otti kantaa, ehdottamalla Englannin, Ranskan ja N-liiton yleisesikuntien tapaamista Moskovassa. 1. heinäkuuta Moskovassa pidetyssä Englannin, Ranskan ja N-liiton välisissä salaisissa keskusteluissa saavutettiin kompromissi: Baltian valtiot alistetaan sopimuksen salaisen protokollan mukaisesti N-liiton "suojelupiiriin" ilman niiden suostumista. 2. heinäkuuta esittivät Viron, Latvian ja Liettuan lähettiläät Lontonissa Britannian ulkoministeriölle nootin, jossa he ilmoittivat, etteivät kyseisten valtioiden hallitukset suostu siihen.
Moskovan ruokahalu kasvoi. 14. elokuuta alkoivat Moskovassa Ranskan, Englannin ja N-liiton väliset keskustelut, jossa Moskova vaati itselleen oikeutta miehittää Baltian valtioiden satamat. Kun mahdolliset sopimuskumppanit kieltäytyivät luovuttamasta itsenäisten valtioiden vapautta, Stalin teki täyskäännöksen ja ehdotti yhteistyötä Hitlerin kanssa, jonka omatuntoa pienten valtioiden kohtalo ei häirinnyt.
10. toukokuuta ilmoitti Englannin pääministeri alahuoneessa, että sopimuksen solmimista N-liiton kanssa jarruttavat Baltian valtiot. Näin julkisuudelle ilmoitettiin ensimmäistä kertaa, että N-liitto vaati itselleen oikeutta päättää Baltian valtioiden sisäasioista. 14. toukokuuta osa Iso-Britannian kansanedustajista vaati "järjen puhumista" Baltian valtioille.
2. kesäkuuta N-liitto teki Englannille ehdotuksen, jossa se vaati itselleen oikeutta Suomen, Viron, Latvian, Liettuan, Puolan, Romanian, Turkin sekä Belgian "suojelemiseksi" ulkopuoliselta agressiolta. 6. toukokuuta Viron lähettiläs A. Torma esitti Englannin hallitukselle nootin, jossa kieltäydyttiin kaikenlaisesta suojelemisesta suurvaltioiden taholta.
13. kesäkuuta, ilmaisten N-liiton hallituksen tahtoa, vaati sanomalehti Moskvan Pravda oikeutta suojella Baltian valtioita joka tapauksessa, johon Englanti otti kantaa, ehdottamalla Englannin, Ranskan ja N-liiton yleisesikuntien tapaamista Moskovassa. 1. heinäkuuta Moskovassa pidetyssä Englannin, Ranskan ja N-liiton välisissä salaisissa keskusteluissa saavutettiin kompromissi: Baltian valtiot alistetaan sopimuksen salaisen protokollan mukaisesti N-liiton "suojelupiiriin" ilman niiden suostumista. 2. heinäkuuta esittivät Viron, Latvian ja Liettuan lähettiläät Lontonissa Britannian ulkoministeriölle nootin, jossa he ilmoittivat, etteivät kyseisten valtioiden hallitukset suostu siihen.
Moskovan ruokahalu kasvoi. 14. elokuuta alkoivat Moskovassa Ranskan, Englannin ja N-liiton väliset keskustelut, jossa Moskova vaati itselleen oikeutta miehittää Baltian valtioiden satamat. Kun mahdolliset sopimuskumppanit kieltäytyivät luovuttamasta itsenäisten valtioiden vapautta, Stalin teki täyskäännöksen ja ehdotti yhteistyötä Hitlerin kanssa, jonka omatuntoa pienten valtioiden kohtalo ei häirinnyt.
1939. elokuun jälkipuoliskolla Neuvostoliiton johto lähetti Saksan suurlähettilään von Schulenbergin kautta Hitlerille ehdotuksen solmia keskinäinen hyökkäämättömyyssopimus. Sopimuksen alullepanija oli Neuvostoliiton johtaja Josif Stalin, jonka tarkoituksena oli rohkaista länsimaat sotimaan keskenään ja sitten hyökätä itse sodassa heikenneiden Euroopan valtioiden kimppuun vapauttamisen iskulauseen alla. Täten olisi hän Karl Marxin kehittämän maailmanvallankumouksen teorian mukaisesti voinut alistaa koko Euroopan, vaikka Karl Marxin teoria edellytti vallankumouksen puhkeamista valtion oman työväen voimin, eikä sen maan valloitusta ulkoisten voimien taholta.
Toisena sopimuksen päämääränä oli poistaa puskurivaltioiden vyöhyke Saksan ja Neuvostoliiton rajojen väliltä, jotta myöhemmin olisi helpompi hyökätä Saksaan, kun se on sidottu sotatoimilla Länsi-Euroopassa ja kääntää selkänsä Neuvostoliitolle. Hyvin tyypillinen toiminta Neuvostoliiton taholta sopimuskumppaneiden suhteen. Mainittu sopimus sisälsi myös salaisen protokollan, jonka tuloksena Euroopan valtiot jaettiin kansallissosialistisen Saksan ja kommunistisen Venäjän välillä. Neuvostoliiton "saaliiksi" joutuivat siinä kabinettipelissä Viro, Latvia ja Suomi.
Salaisen lisäpöytäkirjan teksti sanoo:
«1. Mikäli Baltian valtioihin (Suomi, Viro, Latvia, Liettua) kuuluvilla alueilla tapahtuu alueellisia tai poliittisia muutoksia, muodostaa Liettuan pohjoisraja Saksan ja SNTL:n etupiirien rajan. Tässä yhteydessä molemmat osapuolet tunnustavat Liettuan vaatimuksen Vilnan alueeseen.
2. Mikäli Puolan valtioon kuuluvilla alueilla tapahtuu alueellisia tai poliittisia muutoksia, Saksan ja SNTL:n etupiirien rajana kulkevat suunnilleen Narew-, Veiksel-, ja Sanjoet. Kysymys siitä pitävätkö molemmat osapuolet itsenäisen Puolan valtion säilyttämistä toivottavana, sekä miten tämän valtion rajat olisi vedettävä, voidaan ratkaisevasti selvittää vasta myöhemmän poliittisen kehityksen perusteella.--
3. Kaakkois-Euroopan suhteen neuvosto-osapuoli korostaa kiinnostustaan Bessarabiaa kohtaan. Saksalainen osapuoli ilmoittaa, ettei sillä ole mitään poliittista mielenkiintoa näitä alueita kohtaan.
4. Molemmat osapuolet pitävät tämän pöytäkirjan erittäin salaisena.
Saksan Valtakunnan hallituksenpuolesta v. Ribbentrop
SNTL:n hallituksen valtuuttamana V. Molotov
Moskova 23. elokuuta 1939»
http://fi.wikipedia.org/wiki/Molotov%E2%80%93Ribbentrop-sopimus
Toisena sopimuksen päämääränä oli poistaa puskurivaltioiden vyöhyke Saksan ja Neuvostoliiton rajojen väliltä, jotta myöhemmin olisi helpompi hyökätä Saksaan, kun se on sidottu sotatoimilla Länsi-Euroopassa ja kääntää selkänsä Neuvostoliitolle. Hyvin tyypillinen toiminta Neuvostoliiton taholta sopimuskumppaneiden suhteen. Mainittu sopimus sisälsi myös salaisen protokollan, jonka tuloksena Euroopan valtiot jaettiin kansallissosialistisen Saksan ja kommunistisen Venäjän välillä. Neuvostoliiton "saaliiksi" joutuivat siinä kabinettipelissä Viro, Latvia ja Suomi.
Salaisen lisäpöytäkirjan teksti sanoo:
«1. Mikäli Baltian valtioihin (Suomi, Viro, Latvia, Liettua) kuuluvilla alueilla tapahtuu alueellisia tai poliittisia muutoksia, muodostaa Liettuan pohjoisraja Saksan ja SNTL:n etupiirien rajan. Tässä yhteydessä molemmat osapuolet tunnustavat Liettuan vaatimuksen Vilnan alueeseen.
2. Mikäli Puolan valtioon kuuluvilla alueilla tapahtuu alueellisia tai poliittisia muutoksia, Saksan ja SNTL:n etupiirien rajana kulkevat suunnilleen Narew-, Veiksel-, ja Sanjoet. Kysymys siitä pitävätkö molemmat osapuolet itsenäisen Puolan valtion säilyttämistä toivottavana, sekä miten tämän valtion rajat olisi vedettävä, voidaan ratkaisevasti selvittää vasta myöhemmän poliittisen kehityksen perusteella.--
3. Kaakkois-Euroopan suhteen neuvosto-osapuoli korostaa kiinnostustaan Bessarabiaa kohtaan. Saksalainen osapuoli ilmoittaa, ettei sillä ole mitään poliittista mielenkiintoa näitä alueita kohtaan.
4. Molemmat osapuolet pitävät tämän pöytäkirjan erittäin salaisena.
Saksan Valtakunnan hallituksenpuolesta v. Ribbentrop
SNTL:n hallituksen valtuuttamana V. Molotov
Moskova 23. elokuuta 1939»
http://fi.wikipedia.org/wiki/Molotov%E2%80%93Ribbentrop-sopimus
*
MRP-n salainen protokolla
28. syyskuuta 1939 julkaistiin Saksan ja Neuvostoliiton uusi ystävyys-ja rajasopimus. Tällä sopimuksella muutettiin 23. elokuun 1939 lisäpöytäkirja siten, että Liettua luovutettiin Neuvostoliitolle, paitsi Sheshupen joen vasemmanpuoleinen alueen, jonka Saksan armeijan oli määrä miehittää.
10. tammikuuta 1941 allekirjoittivat toisaalta Saksan suurlähettiläs von Schulenburg toisaalta Venäjän ja Neuvostoliiton Korkeimman Neuvoston puheenjohtaja ja ulkoministeri Molotov uuden salaisen protokollan, jossa kaupan kohteen oli edellämainittu Liettuan alueen osa. Saksan hallitus luopui Sheshupen joen länsipuolella sijaitsevasta alueesta Neuvostoliiton hyväksi 7,5 miljoonan kultadollarin eli 31,5 miljoonan Reichsmarkan suuruissesta korvauksesta. Näin kultalähetykset Saksaan jatkuivat, kuten myös salaisten protokollien kyhääminen.
Kuvassa
Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentrop allekirjoittamassa ns.
Molotov-Ribbentrop-sopimusta. Ruskea ja punainen fasismi ovat ojentaneet
toisilleen kätensä. Suomen armeijan ylipäällikkö marsalkka Mannerheimin
sanojen mukaan "kaksi pirullista ryöväriä olivat löytäneet toisensa" ja
"niiltä tyranneilta oli turhaa odottaa mitään inhimillistä."
Valitettavasti Nyrnbergin tuomioistuimessa tuomittiin vain toinen niistä
sotarikollisena.
Silloinen Neuvostoliiton ulkoasiainministeri Maksim Litvinov, oikealta nimeltään Meir Henoch Wallach-Finkelstein (miksi kaikki Neuvostoliiton tärkeämmät kommunistit häpesivät juutalaista syntyperäänsä?) välitti maaliskuussa 1939 Viron ja Latvian suurlähettiläille nootit, joissa sanottiin muun muassa: "... Viron ja Latvian täydellisen itsenäisyyden säilyttäminen on tärkeää Neuvostoliitolle. Jos Viro tai Latvia vapaaehtoisesti tai ulkoisen painostuksen tuloksena solmii sopimuksen, joka johtaa niiden riippumattomuuden tai itsenäisyyden vähenemiseen tai aiheuttaa niiden joutumisen kolmannen valtion taloudellisen, poliittisen tai muun ylivallan alaisiksi tai erityislain mahdollistamiseksi kolmannelle valtiolle niiden alueella tai satamissa, Neuvostoliiton hallitus ei voi hyväksyä sitä .. Neuvostoliitto ei voi jäädä toimettomana seuraamaan sellaisen tilanteenkehittymistä, jolla yritetään julkisesti tai salaa hävittää Viron tai Latvian itsenäisyys. "
Mikä liikuttava huolenpito! Aivan kuin isoisä kertoisi lapsenlapselleen iltasadun. Litvinovin viestissä ei edes kysytty ovatko Viron ja Latvian hallitukset halukkaita hyväksymään Neuvostoliiton suojelua. Neuvostoliiton hallitus otti itselleen näin oikeuden päättää, milloin Baltian maiden itsenäisyys on "heikentynyt" tai milloin "rajoitettu". Se otti myös oikeuden puuttua näiden valtioiden sisäisiin asioihin oman harkintansa mukaan. Tämä lämmin rakkaudenilmaisu Baltian maiden itsenäisyyden puolesta antoi näiden valtioiden hallituksille aihetta olla kovasti huolissaan. Ja kuten myöhemmin saattoi havaita, aivan oikeutetusti.
24. syyskuuta 1939 kutsuttiin Viron tasavallan ulkoministeri Karl Selter Moskovaan näennäisesti kauppasopimuksen allekirjoittamiseksi. Kauppaministeriön sijasta hänet vietiin oitis Kremliin, jossa hänen kanssaan keskustelivat Venäjän ulkokaupan kansankomissaari (ministeri) A. Mikojan ja Venäjän kansankomissaarien neuvoston puheenjohtaja V. Molotov. Minkälaisista kaupallisista sopimuksista ei ollut puhettakaan. Niiden sijasta Molotov esitti Selterille vaatimuksen tukikohtien perustamiseksi itsenäisen Viron alueelle. Syyksi esitettiin Viron valtion internoiman puolalaisen sukellusveneen Orzel pakenemisen Tallinnan satamasta, josta aivan kuin kävisi ilmi, ettei Viro pysty takaamaan riittävää turvallisuutta vesistöillä. Tietenkin tämä oli vain tekosyy, kuten kaikki muutkin Neuvostoliiton lukuisat perustelut. Koska Selterilla puuttui tarvittava toimivalta, lupasivat Neuvostoliiton arvon herrat hänen matkustaa takaisin Tallinnaan neuvottelemaan Viron hallituksen kanssa.Vain puoli tuntia myöhemmin soitettiin Kremlista Viron lähetystöön ja kutsuttiin hänet yhdessä tasavallan lähettilään Rei`n kanssa uudestaan Kremliin. Siellä heille esitettiin jo puhtaaksikirjoitettu sopimus, eli ns. keskinäistä avunantoa koskeva sopimus, jonka mukaan Viron hallitus suostuu sotilaallisten tukikohtien perustamiseen Viron alueelle.
24. syyskuuta 1939 kutsuttiin Viron tasavallan ulkoministeri Karl Selter Moskovaan näennäisesti kauppasopimuksen allekirjoittamiseksi. Kauppaministeriön sijasta hänet vietiin oitis Kremliin, jossa hänen kanssaan keskustelivat Venäjän ulkokaupan kansankomissaari (ministeri) A. Mikojan ja Venäjän kansankomissaarien neuvoston puheenjohtaja V. Molotov. Minkälaisista kaupallisista sopimuksista ei ollut puhettakaan. Niiden sijasta Molotov esitti Selterille vaatimuksen tukikohtien perustamiseksi itsenäisen Viron alueelle. Syyksi esitettiin Viron valtion internoiman puolalaisen sukellusveneen Orzel pakenemisen Tallinnan satamasta, josta aivan kuin kävisi ilmi, ettei Viro pysty takaamaan riittävää turvallisuutta vesistöillä. Tietenkin tämä oli vain tekosyy, kuten kaikki muutkin Neuvostoliiton lukuisat perustelut. Koska Selterilla puuttui tarvittava toimivalta, lupasivat Neuvostoliiton arvon herrat hänen matkustaa takaisin Tallinnaan neuvottelemaan Viron hallituksen kanssa.Vain puoli tuntia myöhemmin soitettiin Kremlista Viron lähetystöön ja kutsuttiin hänet yhdessä tasavallan lähettilään Rei`n kanssa uudestaan Kremliin. Siellä heille esitettiin jo puhtaaksikirjoitettu sopimus, eli ns. keskinäistä avunantoa koskeva sopimus, jonka mukaan Viron hallitus suostuu sotilaallisten tukikohtien perustamiseen Viron alueelle.
Puolalainen sukellusvene Orzel
*
*
Tukikohtien perustamiseen Neuvostoliiton täytyi keksiä uusi veruke. Siihen sopi mainiosti puolalaisen sukellusveneen Orzelin tapaus, joka rantautui moottorivian (toisen version mukaan sairastuneen miehistön jäseneen) vuoksi 15. syyskuuta Tallinnan satamassa. Sukellusvene internoitiin, kuin vieraan valtion sotalaiva, mutta 18. syyskuun vastaisena yönä sen onnistui paeta ja päätyä lopulta Englantiin.
Orzel Tallinnan satamassa
*
*
Neuvostoliitto käytti oitis tilannetta hyväksi ja lähetti Virolle tämän tapahtuman johdosta virallisen varoituksen, jossa syytti Viron hallitusta avunannosta Orzelin pakenemiseen. Kohta seurasi uusi syyte neuvostiliitolaisen kauppa-aluksen Metallist torpedoimisesta saman sukellusveneen taholta, sekä hyökkäyksessä 28. syyskuuta höyrylaivaa Pioner vastaan. Samassa nähtiin muutaman päivän kuluttua kyseistä kauppa-alusta hyvässä kunnossa merellä Paldiskin lähellä.
Tallinnassa Selter kertoi kommunistien uudesta vaatimuksesta, joka aiheutti varsin suuren masennuksen tasavallan johtokunnassa. Koska oli ilmeistä, ettei N-liiton puoli peru vaatimuksiaan, lähetettiin hallitusvaltuskunta Moskovaan.
Artikkeli sanomalehdessä sanoo:Ulkoministeri K. Selter matkustaa takaisin Moskovaan prof. J. Uluotsan ja prof. A. Piip´in kanssa.
Kuten tietetään, saapui ulkoministeri K. Selter maanantai iltapäivänä Moskovasta takaisin Tallinnaan neuvotellakseen hallituksen kanssa uusissta Neuvostoliiton hallituksen vaatimuksista, jotka esitettiin kauppasopimuksen yhteydessä. Tiistaina pidettiin tasavallan hallituksen istunto tasavallan presidentin Konstantin Päts´in johdolla ja myöhemmin Eduskunnan ja valtioneuvoston yhteinen istunto, jossa ulkoministeri selosti tapahtumia. Neuvottelujen jatkamiseksi Neuvostoliiton hallituksen kanssa matkustavat keskiviikkona Moskovaan ulkoministeri K. Selter, prof. A. Piip sekä Viron suurlähettiläs Moskovassa A. Rei.
Olisi väärin sanoa, ettei Viron hallitus etsinyt ratkaisua ongelmiinsa. Pikemminkin päinvastoin. Jäljelläolevaa aikaa hallituksemme yritti käyttää tuen hankkimiseksi naapurivaltioilta, mutta tuloksetta. Latvian armeijan johtokunta kieltäytyi kaikenlaisesta tapaamisesta, eikä Suomen ulkoministeriökään ottanut lähetystöämme vastaan. Saksan lähettilän Frohweini kautta saatu Saksan ulkoministeriön vastaus oli vieläkin selvempi. Sieltä vastattiin lyhytsanaisesti: "Viron hallitus tietää itse, mitä se tekee. Jos se haluaa seurata Berliinin neuvoja, niin allekirjoittakoon sopimus. Mitä aikaisemmin, sitä parempi. Tämä on Viron ainoa pelastus!"
Näin ollen Viron kansa oli yksin kohtalonsa kanssa!
* * *
KIRILL VALLOITTAJA: Armeijan komentaja Kirill Meretskov (vasemmalla) saapuu "neuvottelemaan" Tallinnaan 2. lokakuuta 1939. Kesäkuussa 1940 hänet nimitettiin Viron miehittämisen johtajaksi.
Kirill Meretskovin ja komentaja Pavel Aleksejevin on syytä olla tyytyväisiä heidän poistuessaan Tallinnasta 11. lokakuuta 1939. Miehityksen valmistelut sujuivat hyvin
Kansainliiton peruskirjan mukaisia sitoumuksia
Vuonna 1933 tuli voimaan ns Litvinovin määritelmään perustuva yleissopimus hyökkäyksen käsityksen määrityksestä. Sen yhtenä allekirjoittajana oli Viron ohella myös Neuvostoliitto (Lontoossa 3. heinäkuuta). Hyökkääjävaltioksi todettiin valtio, joka ensimmäisenä julistaa sodan tai jonka joukot ilman sodan julistusta tunkeutuvat toisen valtion alueelle tai hyökkäävät sen aluksien tai lentokoneiden kimppuun tai aloittavat toisen valtion rannikon tai satamien saarron tai rupeavat tukemaan toista valtiota vastaan toimivia aseellisia joukkoja. Sopimuksen osa 3.2 varmistaa, että Neuvostoliitto on syyllistynyt kaikkiin näihin hyökkäyksen lajeihin, paitsi sodanjulistukseen Viron tapauksessa. Tärkeää on yleissopimuksen art. 3 määritelmä, jonka mukaan hyökkäys ei ole perusteltua minkäänlaisilla poliittisilla, sotilaallisilla, taloudellisilla tai muilla näkökohdilla. Myöskään art. 3 mukaan hyökkäykseen ei oikeuta edes hyökättävän valtion sisäinen tilanne, ei esimerkiksi sen poliittinen, taloudellinen tai sosiaalinen tilanne, ei puutteet maan hallitsemisessa, ei lakkojen, vallankumouksen, vastavallankumouksen tai sisällissodan aiheuttama sekaannus. Ja lopulta art. 3 kieltää kaikenlaisen hyökkäyksen, myös hyökkäyksen kohteeksi joutuneen valtion kansainvälisestä toiminnasta johtuneiden tekosyiden takia, mukaan lukien hyökkääjävaltion oikeuksien tai etujen rikkominen tai vaarantaminen.
Neuvostoliitto rikkoi vuonna 1940 lähes kaikkia kansainvälisiä sopimuksia, joten sen toimintaa voidaan pitää syyllistymisenä rikolliseen hyökkäykseen.
Edellämainitusta avunanto- ja yhteistyö sopimuksesta Viron ja Neuvostoliiton välillä, sekä Maksim Litvinovin maaliskuisesta nootista Viron tasavallan hallitukselle oli kulunut vain vähän aikaa, kun Moskovan kommunistinen hallitus alkoi punoa juonia kolmen Baltan tasavallan anastamiseksi. Siihen tarvittiin kuitenkin hyvä tekosyy, mutta niiden keksimisessä neuvostovalta ei tarvinnut opettajia.
Peli ilman sääntöjä alkaa
Pohjolan rajalla seisoi perhe, Kalevien kaunis koti.
Viro seisoi meren äärellä, lähellä Itämeren aaltoja.
Siellä olivat rohkeat sakalalaiset*, olivat kestävät virulaiset*,
reippaimmat harjulaiset*, rakensivat kotiansa,
Vahvistivat kauniin kodin Maarjanmaan kivisellä pinnalla.
Sinne oli valutettu nurmille,
vajonnut mustan maaperän helmaan paljon verta virulaisten,
paljon hikeä harjulaisten, sakalaisten kyyneleitä.
Tulivat sitten tunnilla synkällä, päivällä pahimmalla,
kuten sumu ulapalta, kuten rämesuosta ruostevesi,
ihmissudet suonsilmästä, koirankuonolaiset Peipsin takaa,
sekaiset Sarmaatiast, iivanat Vasknarvan vierestä,
ryssälaumat pahimmat!
Viattomien sydänveressa niiden liput likoivat.
Verenväriset virstanipaalut heidän tietä merkitsivät.
Suussa oli suuria lupauksia, kielenpäässä vakuutukset,
paratiisi kouraan työnnettiin, taivas taskuun luvattiin,
suulla tehtiin suuria linnoja, käsillä ei kärpäsenpesääkään.
Sydän sieluja himoitsi.
Paremmat pojat pantiin multaan, kunnon tyttäret tapettiin,
hurskaat vietiin vankiloihin, viattomilta sydänveri vuodatettiin,
sirpillä tavoitettiin sydäntä, vasaralla kasvoihin lyötiin,
aurinko päänlakea poltteli!
Kädet olivat kiireitä tukahtamaan, näpit nopeat nylkemään,
sormet silmukoita sitomaan, ahkerat hirteen vetämään.
Päät olivat kuitenkin tyhjän panttina, aivot aivan turhia,
järkeä ei ollut olleenkaan, viisautta ei hiekanjyvän verran.
Mutta yhtäkkiä ja raivokkaasti, orjastajaille yllättäen
maksamisen tunti saapuu! Tulee, kuin tulista tuulta,
sataa, kuin verista salamaa, ukkonen pilvistä jyrähtää.
Ei siinä auta suuret sanat, eivätkä pelasta punaliput,
radion räyhäämiset, toivo iskulauseiden päälle.
Kalevin kaunis koti pelastuu ihmissusista,
koirankuonolaisten vitsauksesta, pääsee pois helvetistä,
Saa vapaaksi suuresta roskasta.
TAAS VAPAAKSI VAPAIDEN TYKÖ
VÄKEVIEN ARVOISEKSI!
Tekijä tuntematon.
Edmund Rannikon kirjasta "Viron vapauden puolesta"
Viro seisoi meren äärellä, lähellä Itämeren aaltoja.
Siellä olivat rohkeat sakalalaiset*, olivat kestävät virulaiset*,
reippaimmat harjulaiset*, rakensivat kotiansa,
Vahvistivat kauniin kodin Maarjanmaan kivisellä pinnalla.
Sinne oli valutettu nurmille,
vajonnut mustan maaperän helmaan paljon verta virulaisten,
paljon hikeä harjulaisten, sakalaisten kyyneleitä.
Tulivat sitten tunnilla synkällä, päivällä pahimmalla,
kuten sumu ulapalta, kuten rämesuosta ruostevesi,
ihmissudet suonsilmästä, koirankuonolaiset Peipsin takaa,
sekaiset Sarmaatiast, iivanat Vasknarvan vierestä,
ryssälaumat pahimmat!
Viattomien sydänveressa niiden liput likoivat.
Verenväriset virstanipaalut heidän tietä merkitsivät.
Suussa oli suuria lupauksia, kielenpäässä vakuutukset,
paratiisi kouraan työnnettiin, taivas taskuun luvattiin,
suulla tehtiin suuria linnoja, käsillä ei kärpäsenpesääkään.
Sydän sieluja himoitsi.
Paremmat pojat pantiin multaan, kunnon tyttäret tapettiin,
hurskaat vietiin vankiloihin, viattomilta sydänveri vuodatettiin,
sirpillä tavoitettiin sydäntä, vasaralla kasvoihin lyötiin,
aurinko päänlakea poltteli!
Kädet olivat kiireitä tukahtamaan, näpit nopeat nylkemään,
sormet silmukoita sitomaan, ahkerat hirteen vetämään.
Päät olivat kuitenkin tyhjän panttina, aivot aivan turhia,
järkeä ei ollut olleenkaan, viisautta ei hiekanjyvän verran.
Mutta yhtäkkiä ja raivokkaasti, orjastajaille yllättäen
maksamisen tunti saapuu! Tulee, kuin tulista tuulta,
sataa, kuin verista salamaa, ukkonen pilvistä jyrähtää.
Ei siinä auta suuret sanat, eivätkä pelasta punaliput,
radion räyhäämiset, toivo iskulauseiden päälle.
Kalevin kaunis koti pelastuu ihmissusista,
koirankuonolaisten vitsauksesta, pääsee pois helvetistä,
Saa vapaaksi suuresta roskasta.
TAAS VAPAAKSI VAPAIDEN TYKÖ
VÄKEVIEN ARVOISEKSI!
Tekijä tuntematon.
Edmund Rannikon kirjasta "Viron vapauden puolesta"
*Sakala, *Viru, *Harju - Viron maakuntia
N. Venäjän joukot saapuvat lähipäivien aikana
Rajanylitys tapahtuu Narvan ja Irboskan lähellä. Joukot tulevat meri-, rauta-, sekä maanteitten kautta. Varuskunnat Hiidenmaalle ja Saarenmaalle, Paldiskiin, Rohukylän ja Haapsalun alueelle.
Rajanylitys tapahtuu Narvan ja Irboskan lähellä. Joukot tulevat meri-, rauta-, sekä maanteitten kautta. Varuskunnat Hiidenmaalle ja Saarenmaalle, Paldiskiin, Rohukylän ja Haapsalun alueelle.
Viron sanomalehdet valaisivat miehitystä maltillisesti ja vaatimatomalla optimismilla. Toistaiseksi ei uskonut kukaan, että hunajaisesti hymyilevä itänaapurimme voisi saapua maahamme sutena lampaantaljassa. Oma osuutensa oli Viron Propagandaosastolla, joka kielsi kaikenlaisen kritiikin saapuneen miehittäjän osalta. Näin kirjoitti Viron armeijan ylipäällikkö kenraali Johann Laidoner:
"... Lopuksi haluaisin tuoda julki vielä muutaman ajatuksen kansainvälisestä tilanteesta, sekä meidän mahdollisesta tulevaisuudestamme. Jättiläisvaltiotn Keski- ja Länsi-Euroopassa taistelevat keskenään. Suuri sota sotilaallisessa tarkoituksessa ei ole vielä alannut, hetkellä tapahtuu hermojen jännittäminen ja taloussota hävittää sekä sotivia, että sotaan osallistumattomia valtioita. Kuinka sota tulee jatkumaan, minkälaiset valtiot, sekä kansat vedetään mukaan sotaan, ei osaa kukaan ennustaa. Vielä vähemmän voi ennustaa, kuka tulee voittamaan, kuka häviämään.
Olemme valtiomme, sekä kansamme tulevaisuuden yhdistäneet keskinäisen avunannon sopimuksen kautta suureen itänaapurimme Neuvostoliiton kanssa, joka on tässä tapauksessa taas kerran painostanut rauhanpoliitikkansa muuttumattomuutta ja halua jatkaa sitä. Tämä on hyvin myönteinen tekijä valtiomme ja kansamme tulevaisuudessa.
Hyvin monet ovat ilmaisseet pelkoa, että keskinäistä avunantoa koskeva sopimus tuo muutoksia meidän valtiollisen järjestelmään, sekä talouteen. Vastauksena siihen luemme sopimuksen artiklaa 5, joka sanoo seuraavaa:
"Kyseisen sopimuksen täyteenpano ei saa millään tavalla vahingoittaa sopimusosapuolten suvereenisia oikeuksia, varsinkin heidän taloudellisia, sekä valtiollisia järjestelmiä."
Me haluamme suorasukaisesti ja avoimesti seurata sopimusta ja olemme varmoja, että samaan pyrkii myös toinen sopimusosapuoli. Tämän takia menemme rohkeasti ja varmasti kohti tulevaisuutta ..."
(Rahvaleht nr 238, 10.101939.)
Miten varmasti hän itse sanoihinsa uskoi, emme tietenkään tiedä. Sen sijaan tiedämme, että hieman yli puoli vuotta myöhemmin, (18. heinäkuuta 1940) kenraali Laidoner perheensä kanssa oli yksi ensimmäisiä Virossa, jotka karkoitettiin Venäjälle, jossa hän kuoli muutama päivää Stalinin jälkeen, eli 13.maaliskuuta 1953.
Jostakin syystä muistutti "ystävällisen" neuvostoarmeijan saapuminen hyvin vähän rauhanpoliitista tapahtumaa:
Kaukopuhelut ulkomaille kielletty. - Perustetaan postin, lennättimen, puhelinverkoston sensuuri. - Kirjeissä ja sähkeissä on sallittu vain viron, venäjän, saksan, englannin ja ranskan kieli. - Valokuvaaminen on sallittu vain poliisin luvalla. - Ulkomaan kansalaisilta, sekä kansalaisuudettomilta kielletty viipyminen Tallinnan kaupungissa, sekä Harju-, Lääne-, että Saarenmaalla
Puolueeton tarkkailija olisi ilman epäilystä pitänyt tällaista ilmoitusta sotatilalain julkaisemiseksi.
Tämä ei ollut vain pelkkä muodollisuus, sillä seuraava pieni ilmoitus sanomalehdessä "Lääne Elu" sanoo näin:
Poliisipäällikkö sakotti Julius Kuusk`ia, osoite Nissin kunnassa, viiden kruunun sakolla tai sen vaihtoehtona kolmen päivän vankeudella siitä, että hänellä oli 16. kesäkuuta Padisen kunnassa mukana valokuvakamera ilman paikallisen poliisipäällikön lupaa.
Vain vuosi oli kulunut keskinäisestä sopimuksesta, jonka mukaan N. Liito sai ottaa käyttöön muutaman sotilastukikohdan Baltian valtioissa, kun Moskovan kommunistinen hallitus rikkoi lupauksensa ja järjesti sanapattoisesti vallankaappauksen demokraattisissa Baltian valtioissa.
Alunperin sovittiin 25 000 Neuvostoliiton sotilaan saapuvan Viroon. Varsin pian ilmeni, ettei siihen lukuun sisältynyt upseerikunnan perheitä eikä 10 000 rakentajaa, jotka väistämättömän työvoiman varjolla saapuivat rajan yli, Viron hallituksen vastustuksesta huolimatta. Viro joutui luovuttamaan tunkeutujille 30 000 hehtaaria alueestaan, lisäksi asuntoja ja kokonaisia rakennuksia. Ei tiedetä tarkkaan, kuinka moni virolainen perhe menetti kotinsa.
Varhaisaamu 18. lokakuuta 1939. Punainen lohikäärme kiemurtelee kohti Viron tasavallan rajaa. Yhteensä rajan ylitti 21 347 miestä, 78 tykkiä, 283 panssarivaunua, 54 panssariautoa, 255 lentokonetta ja 1950 kuorma-autoa.
Vain viimeisenä vaihtoehtona majoitetaan sotilaita yksityisiin taloihin sekä maataloihin.
Kokous alkoi puna-armeijan orkesterin soittaen Kansainvälistä. Ensimmäisenä puhui työläisjohtaja E. Kadakas Tallinnasta. Puhuja osoitti tähänastisen hallituksen isompiin virheisiin, vakuuttaen samalla, että uuden tasavallan hallituksen johdolla Viron kansa saa paremman tulevaisuuden. Puhujan tervehdys tasavallan hallitukselle otettiin vastaan suosionosoituksella, jonka jälkeen orkesteri soitti Kansainvälistä.
Seuraavaksi kertoi E. Kadakas työväen uusista tehtävistä. Lopuksi puhuja tervehti Neuvostoliiton hallitusta, Stalinia, sekä Neuvostoliiton työläisiä.
Vielä puhuivat A .Pauk ja Narvan kunnan maatyöläisten edustaja Jögi. Puna-armeijan edustajana piti puheen eversti Zavjalov, joka painotti, ettei puna-armeija saapunut Viroon miehittääkseen sen, vaan varmistaakseen pienelle ja työteliaalle Viron kansalle jatkuvaa rauhaa, sekä onnea. Puheensa päätteeksi eversti Zavjalov huusi eläköön Stalinille ja Viron Tasavallan hallitukselle.
Vielä puhui poliittinen vanki Liivoja, joka kiitti taistelijoita, työläisiä, seka tasavallan uutta hallitusta, jonka ansiosta hän ja hänen kohtalontoverinsa voivat olla vapaita.
Kokouksen päätteeksi orkesteri soitti Kansainvälistä.
Suomalainen matkustajakone Kaleva (etualalla)
Päämääränä määritellä kaikinpuolista ja ystävällistä yhteistyötä Neuvostoliiton ja Viron tasavallan välillä sekä keskinäisen turvallisuuden varmistamisen vuoksi Neuvostoliiton hallitus ja Viron tasavallan hallitus pitivät tarpeellisenä solmia keskenään seuraava sopimus keskinäisestä avunannosta.
1. Osapuolet sitoutuvat osoittamaan toisilleen kaikenlaista apua, sen joukossa myös sotilaallista, jos yhden sopimuspuolen turvallisuus on uhattu tai jos häneen kohdistuu suora hyökkäys joltakin kolmannen Euroopan valtion taholta.
2. Neuvostoliitto sitoutuu tarjoamaan apua Viron armeijalle laitteiden ja muiden tarvittavien materiaalien muodossa, mutta myös tarjoamaan tukea Viron tasavallalle sekä talouden että myös ulkopolitiikan ja diplomatian aloilla.
3. Viron tasavalta varmistaa Neuvostoliitolle oikeuden pitää Viron satamissa tukikohtia sotalaivastoa varten ja joitakin lentokenttiä saarilla lentokoneita varten.
4. Molemmat osapuolet sitoutuvat olemaan osallistumatta mihinkään sopimuksiin tai koalitioihin, jotka ovat suunnattuja toista sopimuspuolta vastaan.
5. Tämä sopimus on laadittu 10 vuodeksi, ja jos toinen osapuoli ei pidä tarpeellisena kumota tätä vuosi ennen määräajan päättymistä, sen voimassaolo jatkuu automaattisesti seuraavat viisi vuotta.
On sovittu, että tämä sopimus ei vaikuta millään tavalla sopimuspuolten taloudellisia järjestelmiä tai valtionmuotoa.
Aleksander Warma "Diplomaatin kronikka", lhk. 24, Tallinn "Olion" 1993
23. syyskuuta 1939 Viron hallitus oli pakotettu allekirjoittamaan edellämainitun keskinäisen avunannon sopimuksen N-liiton kanssa. Tämän sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen olimme käytännössä Moskovan käskyvallan alaisia, vaikka näennäisesti itsenäisyytemme jatkui 21. kesäkuuhun 1940. Sinä päivänä järjestettiin Tallinnassa Moskovan johtama vallankaappaus, jonka johdossa oli kapellimestarina Moskovasta saapunut Andrei Zhdanov.
(Rahvaleht nr.245, 18.10.1939.)
Kaukopuhelut ulkomaille kielletty. - Perustetaan postin, lennättimen, puhelinverkoston sensuuri. - Kirjeissä ja sähkeissä on sallittu vain viron, venäjän, saksan, englannin ja ranskan kieli. - Valokuvaaminen on sallittu vain poliisin luvalla. - Ulkomaan kansalaisilta, sekä kansalaisuudettomilta kielletty viipyminen Tallinnan kaupungissa, sekä Harju-, Lääne-, että Saarenmaalla
Puolueeton tarkkailija olisi ilman epäilystä pitänyt tällaista ilmoitusta sotatilalain julkaisemiseksi.
Tämä ei ollut vain pelkkä muodollisuus, sillä seuraava pieni ilmoitus sanomalehdessä "Lääne Elu" sanoo näin:
Ei ollut poliisipäällikön lupaa kameran hallussapitämiseksi.
Poliisipäällikkö sakotti Julius Kuusk`ia, osoite Nissin kunnassa, viiden kruunun sakolla tai sen vaihtoehtona kolmen päivän vankeudella siitä, että hänellä oli 16. kesäkuuta Padisen kunnassa mukana valokuvakamera ilman paikallisen poliisipäällikön lupaa.
Vain vuosi oli kulunut keskinäisestä sopimuksesta, jonka mukaan N. Liito sai ottaa käyttöön muutaman sotilastukikohdan Baltian valtioissa, kun Moskovan kommunistinen hallitus rikkoi lupauksensa ja järjesti sanapattoisesti vallankaappauksen demokraattisissa Baltian valtioissa.
Alunperin sovittiin 25 000 Neuvostoliiton sotilaan saapuvan Viroon. Varsin pian ilmeni, ettei siihen lukuun sisältynyt upseerikunnan perheitä eikä 10 000 rakentajaa, jotka väistämättömän työvoiman varjolla saapuivat rajan yli, Viron hallituksen vastustuksesta huolimatta. Viro joutui luovuttamaan tunkeutujille 30 000 hehtaaria alueestaan, lisäksi asuntoja ja kokonaisia rakennuksia. Ei tiedetä tarkkaan, kuinka moni virolainen perhe menetti kotinsa.
Piippalakkinen Puna-armeijan sotilas seisoo toistaiseksi vielä Neuvostoliiton alueella ...
... mutta kohta aukeaa raja
Miehitys alkaa. Puna-armeijan komentaja (selin) raportoimassa Viron tasavallan kenraalimajuri Pulk`ille osastonsa saapumisesta 18. 10. 1939. Kenraalimajuri Pulk murhattiin vuonna 1941 venäläisten toimeesta, kuten lähes kaikki Viron korkeammat upseerit.
Puna-armeijan osasto ylittämässä rajan
Puna-armeijan osasto marssimassa kohti Paldiskin kaupunkia, joka oli sitä ennen tyhjennetty paikallisista asukkaista.
Entiset asukkaat ovat joutuneet jättämään kodinsa tehdäkseen tilaa miehittäjille.
Paitsi Paldiskin kaupunki, tyhjennettiin paikallisista asukkaista myös Viron saaret Osmussaar, Pakrin saaret ja Naissaar. Tämän tuloksena menetti kotinsa yli 500 vironruotsalaista.
Ensimmäinen koirankuonolaisten aalto ei jäänyt viimeiseksi. Alkuperäisiä sopimuksia rikkoen saapui Viroon jatkuvasti lisää venäläisiä joukkoja.
Neuvostoliiton uusien joukkojen saapuminen Viroon alkoi.
Kaikki Neuvostoliiton joukkojen kulkemiset ja siirtämiset ovat tapahtuneet tarkoitettujen suunnitelmien mukaisesti ja ilman tapauksia.
Tasavallan hallitus on edelleen varma siitä, että kaikki kansalaiset suhtautuvat hyväntahtoisesti kaikkiin niihin järjestelyihin, säilyttäen rauhan ja järjestyksen myös uudessa tilanteessa, sekä jatkaa jokapäiväistä työtänsä.
Kaikki on tapahtunud rauhallisesti ja hyvässä järjestyksessä.
Vastaavasti Viron ja Neuvostoliiton hallitusten välisen täydentävän sopimuksen kanssa, aloittivat Neuvostoliiton joukot sunnuntaina, 16. siirtymistä niille määrättyihin tukikohtiin. Viron alueella olevien joukkojen lisäksi saapui maanantaiaamuna uusia joukkoja.Kaikki Neuvostoliiton joukkojen kulkemiset ja siirtämiset ovat tapahtuneet tarkoitettujen suunnitelmien mukaisesti ja ilman tapauksia.
Tasavallan hallitus on edelleen varma siitä, että kaikki kansalaiset suhtautuvat hyväntahtoisesti kaikkiin niihin järjestelyihin, säilyttäen rauhan ja järjestyksen myös uudessa tilanteessa, sekä jatkaa jokapäiväistä työtänsä.
Joukkojen majoittamisen piti sujua ilman ongelmia:
Vain viimeisenä vaihtoehtona majoitetaan sotilaita yksityisiin taloihin sekä maataloihin.
Valitettavasti tämä "viimeinen vaihtoehto" esiintyi rinnakkaisesti ensimmäisen kanssa.
Puna-armeijan osastoille oli annettu varsin tiukat määräykset, mikä heille oli sallittu, mikä ei. Erittäin ankarasti oli kielletty keskusteleminen paikallisten asukkaiden kanssa. Kaupungille pääsi vain ryhmänä poliittisesti kypsän tarkastajan valvonnassa. Jos sattumalta joku paikallisista olisi aloittanut keskustelun sotilaiden kanssa, ei missään tapauksessa saanut keskustella paikallisesta politiikasta, ei Neuvostoliiton eikä Viron tasavallan tilanteesta. Jatkuvasti piti kehittää poliittista koulutusta, joka suurelta osin tarkoitti yksinkertaisesti marxismi-leninismin kuluneiden iskulauseiden pänttäämistä. Muun muassa sanottiin määräyksessä seuraavaa:
2. ... Erilaiset neuvostovastaiset provokaattorit pyrkivät kuvittelemaan meidän yksiköiden saapumista Viroon tämän "sovjetisoimisen"*alkuna. Nämä ja muut vastaavat puheet Viron sovjetisoimisesta" ovat ristiriidassa puolueemme ja hallituksemme politiikan kanssa ja ehdottoman provokatiiviset. ...
3.Kiellän kategorisesti meidän armeijakunnan, sotilaiden ryhmien tai yksittäisten henkilöiden joko esimiesten tai Puna-armeijan sotilaiden järjestämästä tapaamisia paikallisten työntekijöiden ja muiden järjestöjen kanssa, sekä viron kansalaisten ja järjestöjen kanssa yhteisten kokousten, konserttien, vastaanottojen jne. järjestäminen ...
4. Missään tapauksessa ei saa kertoa Viron kansalaisille elämästä ja olosuhteista Neuvostoliitossa, tai meidän Puna-armeijassamme. Kaikkien sotilaiden pitää olla antamatta mitään tietoja Viron lehdistölle Puna-armeijan osalta.
7. Kaupunkiin saa sotilaita päästää vasta kuukauden kuluttua saapumisesta Viroon. Sitä edeltävänä aikana henkilöstölle tutustutetaan paikallisia olosuhteita ja elämää. Miehistö sallitaan vierailla kaupungissa ryhmänä nuoremman komentajan johdossa, jolla on oltava kaikkien kaupungin päästettyjen taistelijoiden nimilista.
Tutustuttuaan edellämainittuun käskyyn on varsin kummalista lukea seuraavaa artikkelia, joka julkaistiin paikallisessa sanomalehdessä 21. kesäkuuta:
Puna-armeijan osastoille oli annettu varsin tiukat määräykset, mikä heille oli sallittu, mikä ei. Erittäin ankarasti oli kielletty keskusteleminen paikallisten asukkaiden kanssa. Kaupungille pääsi vain ryhmänä poliittisesti kypsän tarkastajan valvonnassa. Jos sattumalta joku paikallisista olisi aloittanut keskustelun sotilaiden kanssa, ei missään tapauksessa saanut keskustella paikallisesta politiikasta, ei Neuvostoliiton eikä Viron tasavallan tilanteesta. Jatkuvasti piti kehittää poliittista koulutusta, joka suurelta osin tarkoitti yksinkertaisesti marxismi-leninismin kuluneiden iskulauseiden pänttäämistä. Muun muassa sanottiin määräyksessä seuraavaa:
2. ... Erilaiset neuvostovastaiset provokaattorit pyrkivät kuvittelemaan meidän yksiköiden saapumista Viroon tämän "sovjetisoimisen"*alkuna. Nämä ja muut vastaavat puheet Viron sovjetisoimisesta" ovat ristiriidassa puolueemme ja hallituksemme politiikan kanssa ja ehdottoman provokatiiviset. ...
3.Kiellän kategorisesti meidän armeijakunnan, sotilaiden ryhmien tai yksittäisten henkilöiden joko esimiesten tai Puna-armeijan sotilaiden järjestämästä tapaamisia paikallisten työntekijöiden ja muiden järjestöjen kanssa, sekä viron kansalaisten ja järjestöjen kanssa yhteisten kokousten, konserttien, vastaanottojen jne. järjestäminen ...
4. Missään tapauksessa ei saa kertoa Viron kansalaisille elämästä ja olosuhteista Neuvostoliitossa, tai meidän Puna-armeijassamme. Kaikkien sotilaiden pitää olla antamatta mitään tietoja Viron lehdistölle Puna-armeijan osalta.
7. Kaupunkiin saa sotilaita päästää vasta kuukauden kuluttua saapumisesta Viroon. Sitä edeltävänä aikana henkilöstölle tutustutetaan paikallisia olosuhteita ja elämää. Miehistö sallitaan vierailla kaupungissa ryhmänä nuoremman komentajan johdossa, jolla on oltava kaikkien kaupungin päästettyjen taistelijoiden nimilista.
Tutustuttuaan edellämainittuun käskyyn on varsin kummalista lukea seuraavaa artikkelia, joka julkaistiin paikallisessa sanomalehdessä 21. kesäkuuta:
Puna-armeijan motorisoidut joukota saapuivat 19. kesäkuuta Viron suurimpiin teollisuuskeskuksiin Tartossa ja Pärnussa.
Niiden kaupunkien asukkaat tervehtivät ystävällisesti puna-armeijan sotilaita. Kaikkialla Virossa, jonne on saapunut N-liiton sotajoukkoja, asukkaat ovat osoittaneet suurta huomiota saapuneita kohtaa. Niin painotta Rahvaleht sitä lämpöä, jolla Viron kansa tervehtii puna-armeijan joukkojen saapumista Viroon. Sanomalehti kirjoitta muun muassa: "Meidän kansamme kohtasi N-liiton sotavoimia rauhallisesti ja ystävällisesti. Tämä ystävyys kehittyy myös tulevaisuudessa." Tallinnassa ja muissa Viron keskuksissa aiheutti puna-armeijan taistelijoiden saapuminen suurta mielenkiintoa. Tallinnassa kerääntyi satoja ihmisiä kaduille. He tervehtivät ystävällisesti sotilaita ja esittivät heille lukuisia kysymyksiä. Kansa kerääntyi panssarivaunujen ympärille ja he keskustelivat elävästi sotilaitten kanssa. Kymmeniä ihmisiä, keskeyttäen ajoittain toinen toisiaan, ilmaisivat tunteitaan ja toiveitaan. "Ilmoittakaa Moskovaan, että me olemme hyvin kiitollisia, että Puna-armeija pelasti meidät sodasta ja viekää terveisiä Stalinille ja Molotoville," sanoivat ihmiset.
Mikä roska! Yksikään täysjärkinen virolainen ei uskonut sellaiseen hölynpölyyn. Minkälaisesta sodasta miehittäjät meidät muka pelastivat? Sitä paitsi miten oli mahdollista esittää "lukuisia kysymyksiä", kun sotilaitten oli kielletty keskustelemasta paikallisten asukkaiden kanssa? Todellisuudessa artikkeli oli laadittu Moskovassa ja lähetetty julkaistavaksi paikallisissa sanomalehdissä.
Hyvinpukeutuneet ihmiset kaduilla, sekä kauppojen näyteikkunoiden houkuttava runsaus hämmästivät aivan toisenlaiseen elämään tottuneita venäläisiä. Kaupoissa näkyvää tavaran runsautta selittivät punakomissarit paikallisten ihmisten köyhyydellä, joka ei salli ostamista. Hieman enemmän ongelmia aiheutti hyvinpukeutuneiden virolaisten näkyminen katukuvassa. Kommunismin idean kyllästämät sotilaat tietysti uskoivat komissaarejaan. Jos joku sattumalta epäili kaikkitietävän politrukin* sanoja (ihmiset ovat erilaisia), niin hän piti sen omana tietonaan. Täytyy myöntää, että tämä olikin viisaasta. Neuvostoliitossa ei nimittäin maksanut ihmishenki käytännössä mitään. Tämä piti paikkansa myös omien kansalaisten osalta.
* sovjetisoiminen - (venäjäksi: sovjetizatsija) neuvostovallan levittäminen
* politruk - (venäjäksi polititsheskii rukovoditel) poliittinen ohjaaja
Hyvinpukeutuneet ihmiset kaduilla, sekä kauppojen näyteikkunoiden houkuttava runsaus hämmästivät aivan toisenlaiseen elämään tottuneita venäläisiä. Kaupoissa näkyvää tavaran runsautta selittivät punakomissarit paikallisten ihmisten köyhyydellä, joka ei salli ostamista. Hieman enemmän ongelmia aiheutti hyvinpukeutuneiden virolaisten näkyminen katukuvassa. Kommunismin idean kyllästämät sotilaat tietysti uskoivat komissaarejaan. Jos joku sattumalta epäili kaikkitietävän politrukin* sanoja (ihmiset ovat erilaisia), niin hän piti sen omana tietonaan. Täytyy myöntää, että tämä olikin viisaasta. Neuvostoliitossa ei nimittäin maksanut ihmishenki käytännössä mitään. Tämä piti paikkansa myös omien kansalaisten osalta.
* sovjetisoiminen - (venäjäksi: sovjetizatsija) neuvostovallan levittäminen
* politruk - (venäjäksi polititsheskii rukovoditel) poliittinen ohjaaja
Niitä lisäjoukkoja ei ollut enemmän, eikä vähemmän, kuin 70 000 lukuunottamatta siviilihenkilöitä, joita oli karkean arvion mukaan noin 30 000. Koska Viron ja Neuvostoliiton välinen raja oli tästedes lähes olematon, niin rajanylityksiä oli mahdotonta seurata.
Neuvostoliiton Punaarmeija varmistaa rauhan ja onnen Virolle.
Eversti Zavjalovin rohkaisevat sanat Narvan suuressa kansankokouksessa.
Narvassa tapahtui torstai iltana suuri kansankokous, jossa esiintyi monia työläisten edusdtajia. Kokouksessa oli läsnä myös runsaasti ihmisiä Narvaa ympäröivistä kunnista.Kokous alkoi puna-armeijan orkesterin soittaen Kansainvälistä. Ensimmäisenä puhui työläisjohtaja E. Kadakas Tallinnasta. Puhuja osoitti tähänastisen hallituksen isompiin virheisiin, vakuuttaen samalla, että uuden tasavallan hallituksen johdolla Viron kansa saa paremman tulevaisuuden. Puhujan tervehdys tasavallan hallitukselle otettiin vastaan suosionosoituksella, jonka jälkeen orkesteri soitti Kansainvälistä.
Seuraavaksi kertoi E. Kadakas työväen uusista tehtävistä. Lopuksi puhuja tervehti Neuvostoliiton hallitusta, Stalinia, sekä Neuvostoliiton työläisiä.
Vielä puhuivat A .Pauk ja Narvan kunnan maatyöläisten edustaja Jögi. Puna-armeijan edustajana piti puheen eversti Zavjalov, joka painotti, ettei puna-armeija saapunut Viroon miehittääkseen sen, vaan varmistaakseen pienelle ja työteliaalle Viron kansalle jatkuvaa rauhaa, sekä onnea. Puheensa päätteeksi eversti Zavjalov huusi eläköön Stalinille ja Viron Tasavallan hallitukselle.
Vielä puhui poliittinen vanki Liivoja, joka kiitti taistelijoita, työläisiä, seka tasavallan uutta hallitusta, jonka ansiosta hän ja hänen kohtalontoverinsa voivat olla vapaita.
Kokouksen päätteeksi orkesteri soitti Kansainvälistä.
Ensimmäisenä
"rauhan ja onnen" ilmiönä oli Suomen matkustajakoneen Kalevan
alasampuminen 14. kesäkuuta 1940 Neuvostoliiton ilmavoimien toimeesta,
josta virolainen sanomalehdistä kirjoitti sensuurin valvonnan alaisena
varsin niukkasanaisesti mainitsematta tapaturman todellista syytä.
Suomalainen matkustajakone Kaleva (etualalla) 
Suomalainen matkustajakone tuhoutui matkalla Tallinnasta Helsinkiin.10 henkilöä sai surmansa
15. kesäkuuta. Suomalainen matkustajakone "Kaleva" putosi alas matkalla Tallinnasta Helsinkiin. Siinä tapahtumassa 10 henkilöä sai surmansa.
15. kesäkuuta. Suomalainen matkustajakone "Kaleva" putosi alas matkalla Tallinnasta Helsinkiin. Siinä tapahtumassa 10 henkilöä sai surmansa.
Tämä ei ollut suinkaan ensimmäinen kommunistien "urotyö". 10. joulukuuta 1939 oli venäläinen sukellusvene upottanut aseettoman virolaisen kauppa-aluksen Kassari, josta sukellusveneen komentaja Ivantsovia palkittiin Punaisen tähden kunniamerkillä. Sukellusvene oli myös ampunut konekiväärillä pelastusveneissä oleviä merimiehiä. Varsinaista rohkeutta vaativa edesottamus!
Kauppa-alus Kassari
28. toukokuuta 1940 ilmestyi Neuvostoliiton sanomalehdessä Pravda melkoisen kummallinen kirjoitus. Kummallinen siksi, että sanomalehden tietojen mukaan kyseessä oli Tallinnassa sijaitseva Pravdan kirjeenvaihtaja, vaikka tiettävästi ei ollut Neuvostoliiton sanomalehdillä Tallinnassa yhtäkään pysyvää tai väliaikaista edustajaa. Pravdan haavekirjeenvaihtajan mukaan Viron kansa osoittaa liiallista vihamielisyyttä ... Saksaa vastaan. (Ei kauan tämän jälkeen syytettiin ihmisiä liiallisesta sympatiasta saksalaisia kohtaan!) Tämä asenne oli Pravdan yhteyshenkilön mukaan jopa niin havainnollinen, että melko avoimesti halveksittiin kaikkea mikä tuli Saksasta. Virolaiset kerrottiin suhtautuvan kansallissosialistiseen ideologiaan kielteisesti. Viron lehdistön tiedot kuulemma heijastavat sotatapahtumia länsirintamalla liian johdattelevasti, haitaten näin vakavasti Neuvostoliiton ja Saksan suhteita.
Naurettavaa julkilausuma, vaikka oli siinä totuudenjyvänenkin. Virossa pidettiin siihen aikaan Saksaa aivan perustellusti valloittajana, joten sitä ei ollut syytä seppelöidä vapahtajan sädekehällä. Toiseksi Viro todellakin oli suuntautunut enemmän Englantiin. Saksa ja germaanilaisuus muistuttivat liian elävästi äskettäisestä 700-vuotisesta orjuudesta, joka esti suhtautumasta sympatialla entisiin isäntiimme. Virolaiset eivät myöskään kannattaneet Saksassa määräävää totalitarismia. Paljon enemmän odotettiin Englannilta, joka oli Vapaussodassamme avustaneet melko tehokkaasti Viron tasavaltaa. Tämä toivo oli kuitenkin turha, mutta tämä selvisi vasta myöhemmin.
Naurettavaa julkilausuma, vaikka oli siinä totuudenjyvänenkin. Virossa pidettiin siihen aikaan Saksaa aivan perustellusti valloittajana, joten sitä ei ollut syytä seppelöidä vapahtajan sädekehällä. Toiseksi Viro todellakin oli suuntautunut enemmän Englantiin. Saksa ja germaanilaisuus muistuttivat liian elävästi äskettäisestä 700-vuotisesta orjuudesta, joka esti suhtautumasta sympatialla entisiin isäntiimme. Virolaiset eivät myöskään kannattaneet Saksassa määräävää totalitarismia. Paljon enemmän odotettiin Englannilta, joka oli Vapaussodassamme avustaneet melko tehokkaasti Viron tasavaltaa. Tämä toivo oli kuitenkin turha, mutta tämä selvisi vasta myöhemmin.
Keskinäisen avunannon sopimus Neuvostoliiton ja Viron välillä
Päämääränä määritellä kaikinpuolista ja ystävällistä yhteistyötä Neuvostoliiton ja Viron tasavallan välillä sekä keskinäisen turvallisuuden varmistamisen vuoksi Neuvostoliiton hallitus ja Viron tasavallan hallitus pitivät tarpeellisenä solmia keskenään seuraava sopimus keskinäisestä avunannosta.
1. Osapuolet sitoutuvat osoittamaan toisilleen kaikenlaista apua, sen joukossa myös sotilaallista, jos yhden sopimuspuolen turvallisuus on uhattu tai jos häneen kohdistuu suora hyökkäys joltakin kolmannen Euroopan valtion taholta.
2. Neuvostoliitto sitoutuu tarjoamaan apua Viron armeijalle laitteiden ja muiden tarvittavien materiaalien muodossa, mutta myös tarjoamaan tukea Viron tasavallalle sekä talouden että myös ulkopolitiikan ja diplomatian aloilla.
3. Viron tasavalta varmistaa Neuvostoliitolle oikeuden pitää Viron satamissa tukikohtia sotalaivastoa varten ja joitakin lentokenttiä saarilla lentokoneita varten.
4. Molemmat osapuolet sitoutuvat olemaan osallistumatta mihinkään sopimuksiin tai koalitioihin, jotka ovat suunnattuja toista sopimuspuolta vastaan.
5. Tämä sopimus on laadittu 10 vuodeksi, ja jos toinen osapuoli ei pidä tarpeellisena kumota tätä vuosi ennen määräajan päättymistä, sen voimassaolo jatkuu automaattisesti seuraavat viisi vuotta.
On sovittu, että tämä sopimus ei vaikuta millään tavalla sopimuspuolten taloudellisia järjestelmiä tai valtionmuotoa.
Aleksander Warma "Diplomaatin kronikka", lhk. 24, Tallinn "Olion" 1993
23. syyskuuta 1939 Viron hallitus oli pakotettu allekirjoittamaan edellämainitun keskinäisen avunannon sopimuksen N-liiton kanssa. Tämän sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen olimme käytännössä Moskovan käskyvallan alaisia, vaikka näennäisesti itsenäisyytemme jatkui 21. kesäkuuhun 1940. Sinä päivänä järjestettiin Tallinnassa Moskovan johtama vallankaappaus, jonka johdossa oli kapellimestarina Moskovasta saapunut Andrei Zhdanov.
HEINÄKUU 1940: N-liiton suurlähetystön parvekkeelta seuraavat «Viron vapaiden työntekijöiden vapaan tahdon mielenosoitusta» paikalliset Moskovan uskolliset hännystelijät (vasemmalta) Neeme Ruus, Johannes Lauristin, Karl Säre ja Moskovasta varta vasten saapunut Andrei Zhdanov.
Kourallinen "mielenosoittajia" huutaa kiitoksia N-liiton lähetystön edustalla. Varsin monet niidenkin joukosta tekivät pian tuttavuutta Venäjän avaruuksien kanssa, jonne heidät lähetettiin ilman paluulippua.
Kaikki nämä tosiasiat kertovat siitä, että Viron hallitus rikkoi vakavasti Neuvostoliitto - Viro välistä keskinäisen avunannon sopimusta, joka velvoitti molempia osapuolia olemaan solmimatta liittoja seka osallistumasta koaliittioihin, jotka ovat vaaraksi toiselle osapuolelle.
Sellainen Neuvostoliitto - Viro keskinäisen avunannon vakava rikkominen tapahtuu Viron hallituksen taholta ajanjaksolla, jolloin Neuvostoliitto seuraa ainoastaan hyväntahtoista ja varmaa Viron-ystävällistä politiikka, täyttäen tarkasti kaikki Neuvostoliitto - Viro keskinäisen avunannon sopimuksen vaatimuksia.
Neuvostoliiton hallitus löytää, ettei sellainen tilanne saa jatkua.
Neuvostoliiton hallitus pitää kategoorisesti tarpeellisena sekä kiirrelisena:
1. Ettö Virossa luodaan sellainen hallitus, haluaisi seurata rehellisesti Neuvostoliitto - Viro sopimusta.
2. Että heti olisi taattu Neuvostoliiton sotajoukoille vapaa pääsy Viron alueelle niiden toimittamiseksi Viron tärkeimpiin keskuksiin, varmistaakseen Neuvostoliitto - Viro keskinäisen avunannon sopimuksen täyteenpano, sekä välttyäkseen provokatiiviselta toiminnalta Neuvostoliiton tukikohtia vastaan Virossa.
Neuvostoliiton hallitus pitää niiden vaatimusten täyttämistä ensisijaiseksi, ilma mitä ei ole mahdollista täyttää rehellisesti Neuvostoliitto - Viro sopimusta.
Neuvostoliiton hallitus odottaa Viron hallituksen vastausta kello 12 asti 16. kesäkuun yöllä. Viron hallituksen vastauksen puuttumista tähän ajanjaksoon mennessä katsotaan kuin edellämainittujen vaatimusten täyttämisestä kieltäytymistä.
Meždunarodnaja žizn, 1990, nr.3,c.129-130. Käännös venäjän kielestä.
Samana päivänä Viron hallitus vakuutti, ettei sellaista liittoa ole koskaan ollut olemassa, eikä sellaista ole koskaan ollut aikomus perustakaan. Sitäpaitsi oli koomista väittää, että Baltian valtioiden ystävyysseurojen julkaisema ja kaikkialla vapaasti saatavana oleva "Revue Baltique" olisi ollut Baltian valtioiden sotilaallisen liiton julkaisu.
Nyt, kun valloittajat olivat paikalla, täytyi löytää joku tekosyy, jolla voi perustella tähänastisen hallituksen korvaamista uudella Moskovan isäntien kengännuolijoilla. Tekosyiden keksimisessä Neuvostoliitto on aina osoittanut hämmästävää kekseliaisuutta. Uusi Viron tasavallan hallitukselle lähetetty nootti sanoi:
NST Liiton hallituksen nootti Viron tasavallan hallitukselle
16. kesäkuuta 1940:
Neuvostohallituksen hallussa olevan materjaalin, mutta myös Moskovassa viime aikoina tapahtuneiden Neuvostoliiton Kansankomissaarien Neuvoston puheenjohtajan V. Molotovin, sekä Liettuan Ministerien Neuvoston puheenjohtajan hra. Merkysen keskustelujen pohjalla on Neuvostohaliitus vakuuttunut, ettei Viron hallitus ole likvidoinut Neuvostoliiton vastaista, ennen Neuvostoliitto - Viro keskinäisen avunannon sopimuksen solmimista Latvian kanssa perustettua sotilaallista liittoa, vaan on sitä jopa laajentanud, vetäen siihen Liettuan ja yrittäen houkuttaa siihen myös Suomea.
Neuvostoliitto - Viro keskinäisen avunannon sopimuksen solmimisen asti syyskuuta 1939 salli Neuvostoliitto sellaisen liiton olemassaolon, vaikka tämä oli ristiriidassa Neuvostoliitto - Viro hyökkämättömyyssopimuksen kanssa. Mutta keskinäisen avunannon sopimuksen solmimisen jälkeen pitää Neuvostoliiton hallitus Neuvostovastaisen Viron, Latvian ja Liettuan sotilaallisen liiton olemassaoloa ei ainoastaan sopimattomana, vaan erittäin vaarallisena Neuvostoliiton rajojen turvallisuudelle.
Neuvostoliiton hallitus uskoi, että Neuvostoliitto - Viro keskinäisen avunannon sopimuksen solmimisen jälkeen Viro poistuu sotilaallisesta liitosta yhdessä muiden Baltian valtioiden kanssa ja kyseinen liitto lopetetaan. Sen sijaan Viro yhdessä muiden Baltian valtioiden kanssa jatkoi kyseisen liiton elvyttämisellä ja laajentamisella, josta todistavat sellaiset seikat, kuten kolmen Baltian valtion salaisten konferenssien järjestäminen joulukuussa 1939 ja maaliskuussa 1940, vahvistaen näin laajennettua sotilaallista liittoa Latvian ja Liettuan kanssa; sotilaallisen Baltian liiton erityisen julkaisun "Revue Baltique" perustaminen helmikuussa 1940, jota julkaistaan Tallinnassa englanniksi, ranskaksi ja saksaksi, jne.
NST Liiton hallituksen nootti Viron tasavallan hallitukselle
16. kesäkuuta 1940:
Neuvostohallituksen hallussa olevan materjaalin, mutta myös Moskovassa viime aikoina tapahtuneiden Neuvostoliiton Kansankomissaarien Neuvoston puheenjohtajan V. Molotovin, sekä Liettuan Ministerien Neuvoston puheenjohtajan hra. Merkysen keskustelujen pohjalla on Neuvostohaliitus vakuuttunut, ettei Viron hallitus ole likvidoinut Neuvostoliiton vastaista, ennen Neuvostoliitto - Viro keskinäisen avunannon sopimuksen solmimista Latvian kanssa perustettua sotilaallista liittoa, vaan on sitä jopa laajentanud, vetäen siihen Liettuan ja yrittäen houkuttaa siihen myös Suomea.
Neuvostoliitto - Viro keskinäisen avunannon sopimuksen solmimisen asti syyskuuta 1939 salli Neuvostoliitto sellaisen liiton olemassaolon, vaikka tämä oli ristiriidassa Neuvostoliitto - Viro hyökkämättömyyssopimuksen kanssa. Mutta keskinäisen avunannon sopimuksen solmimisen jälkeen pitää Neuvostoliiton hallitus Neuvostovastaisen Viron, Latvian ja Liettuan sotilaallisen liiton olemassaoloa ei ainoastaan sopimattomana, vaan erittäin vaarallisena Neuvostoliiton rajojen turvallisuudelle.
Neuvostoliiton hallitus uskoi, että Neuvostoliitto - Viro keskinäisen avunannon sopimuksen solmimisen jälkeen Viro poistuu sotilaallisesta liitosta yhdessä muiden Baltian valtioiden kanssa ja kyseinen liitto lopetetaan. Sen sijaan Viro yhdessä muiden Baltian valtioiden kanssa jatkoi kyseisen liiton elvyttämisellä ja laajentamisella, josta todistavat sellaiset seikat, kuten kolmen Baltian valtion salaisten konferenssien järjestäminen joulukuussa 1939 ja maaliskuussa 1940, vahvistaen näin laajennettua sotilaallista liittoa Latvian ja Liettuan kanssa; sotilaallisen Baltian liiton erityisen julkaisun "Revue Baltique" perustaminen helmikuussa 1940, jota julkaistaan Tallinnassa englanniksi, ranskaksi ja saksaksi, jne.
Kaikki nämä tosiasiat kertovat siitä, että Viron hallitus rikkoi vakavasti Neuvostoliitto - Viro välistä keskinäisen avunannon sopimusta, joka velvoitti molempia osapuolia olemaan solmimatta liittoja seka osallistumasta koaliittioihin, jotka ovat vaaraksi toiselle osapuolelle.
Sellainen Neuvostoliitto - Viro keskinäisen avunannon vakava rikkominen tapahtuu Viron hallituksen taholta ajanjaksolla, jolloin Neuvostoliitto seuraa ainoastaan hyväntahtoista ja varmaa Viron-ystävällistä politiikka, täyttäen tarkasti kaikki Neuvostoliitto - Viro keskinäisen avunannon sopimuksen vaatimuksia.
Neuvostoliiton hallitus löytää, ettei sellainen tilanne saa jatkua.
Neuvostoliiton hallitus pitää kategoorisesti tarpeellisena sekä kiirrelisena:
1. Ettö Virossa luodaan sellainen hallitus, haluaisi seurata rehellisesti Neuvostoliitto - Viro sopimusta.
2. Että heti olisi taattu Neuvostoliiton sotajoukoille vapaa pääsy Viron alueelle niiden toimittamiseksi Viron tärkeimpiin keskuksiin, varmistaakseen Neuvostoliitto - Viro keskinäisen avunannon sopimuksen täyteenpano, sekä välttyäkseen provokatiiviselta toiminnalta Neuvostoliiton tukikohtia vastaan Virossa.
Neuvostoliiton hallitus pitää niiden vaatimusten täyttämistä ensisijaiseksi, ilma mitä ei ole mahdollista täyttää rehellisesti Neuvostoliitto - Viro sopimusta.
Neuvostoliiton hallitus odottaa Viron hallituksen vastausta kello 12 asti 16. kesäkuun yöllä. Viron hallituksen vastauksen puuttumista tähän ajanjaksoon mennessä katsotaan kuin edellämainittujen vaatimusten täyttämisestä kieltäytymistä.
Meždunarodnaja žizn, 1990, nr.3,c.129-130. Käännös venäjän kielestä.
Samana päivänä Viron hallitus vakuutti, ettei sellaista liittoa ole koskaan ollut olemassa, eikä sellaista ole koskaan ollut aikomus perustakaan. Sitäpaitsi oli koomista väittää, että Baltian valtioiden ystävyysseurojen julkaisema ja kaikkialla vapaasti saatavana oleva "Revue Baltique" olisi ollut Baltian valtioiden sotilaallisen liiton julkaisu.
Revue Baltique nr. 2
Viron, Latvian ja Liettuan yhteistyöseuran tämän vuoden alussa julkaistu saksa-, engannin- ja ranskankielisen aikakauslehden "Revue Baltique" toinen numero ilmestyi Tallinnassa Baltian viikoksi, sisältäen taas monia kirjoituksia Viron, Latvian ja Liettuan kirjoittajilta, jotka kertovat meidän valtioidemme kehityksestä, elämästä ja meitä kiinnostavista uutisista. Erittäin paljon tilaa tässä numerossa on annettu kultuurille.
Samassa ei löytänyt edes Molotov itse mitään moittimista Neuvostoliitto - Viro välisissä suhteissa 14. huhtikuuta 1940 pitämässään puheessa, jossa hän ilmoitti, että Neuvostoliiton ja Viroon suhteet kehittyvät normaalisti, sekä keskinäisen avunannon sopimus saadetaan voimaan ilman minkälaisia esteitä. Miten tilanne oli muuttunut näin radikaalisti vain muutamassa kuukaudessa?
17. kesäkuuta 1940 julkaisi Rahvaleht artikkelin "N-liiton mielipiteet Baltian liitosta", jossa sanotaan:
"Kohta Liettua - Neuvostoliitto keskinäisen avunannon sopimuksen solmimisen jälkeen Liettuan hallitus solmi sotilaallisen liiton Latvian ja Viron kanssa, muutaen sen kolmen valtion sotilaalliseksi liitoksi, jota nimitetään Baltian entente`iksi, ja jossa aikaisemmin vain Latvia ja Viro olivat sidottuja sotilaallisen liittoon. N. Liiton hallitus on vakuuttunut, että tämä liitto on vaaraksi Neuvostoliitolle. Liettuan liittymisen tuloksena on vahvistunut yhteistyö Latvian, Liettuan ja Viron armeijoiden päämajojen välillä, joka sitä paitsi on tapahtunut Neuvostoliiton tietämättä. Tiedossa on myös, että tämän sotilaallisen entente`in julkaisu "Revue Baltique" ilmestyy 1940 lähtien englanniksi, ranskaksi ja saksaksi ..."
Miksi näin salainen asiakirja, jonka olemassaolosta Neuvostoliitto ei ollut muka tietoinen, oli myyytävänä joka sanomalehtikioskissa ja miksi Neuvostoliiton suurlähetystön työntekijät eivät ostaneet sitä sieltä? Siihen ei osaa ilmeisesti vastata kukaan. Mutta tekosyyksi kelpaa mikä tahansa.
Miksi sellainen artikkeli ilmestyi virolaisessa sanomalehdessä, on selvä, kun katsoo päivämäärää, jolloin se julkaistiin. 16. kesäkuuta 1940 oli kohtalokas virstanpylväs Viron elämässä. Tästä lähtien Viron elämästä määräsivät toisenlaiset voimat.
17. kesäkuuta 1940 julkaisi Rahvaleht artikkelin "N-liiton mielipiteet Baltian liitosta", jossa sanotaan:
"Kohta Liettua - Neuvostoliitto keskinäisen avunannon sopimuksen solmimisen jälkeen Liettuan hallitus solmi sotilaallisen liiton Latvian ja Viron kanssa, muutaen sen kolmen valtion sotilaalliseksi liitoksi, jota nimitetään Baltian entente`iksi, ja jossa aikaisemmin vain Latvia ja Viro olivat sidottuja sotilaallisen liittoon. N. Liiton hallitus on vakuuttunut, että tämä liitto on vaaraksi Neuvostoliitolle. Liettuan liittymisen tuloksena on vahvistunut yhteistyö Latvian, Liettuan ja Viron armeijoiden päämajojen välillä, joka sitä paitsi on tapahtunut Neuvostoliiton tietämättä. Tiedossa on myös, että tämän sotilaallisen entente`in julkaisu "Revue Baltique" ilmestyy 1940 lähtien englanniksi, ranskaksi ja saksaksi ..."
Miksi näin salainen asiakirja, jonka olemassaolosta Neuvostoliitto ei ollut muka tietoinen, oli myyytävänä joka sanomalehtikioskissa ja miksi Neuvostoliiton suurlähetystön työntekijät eivät ostaneet sitä sieltä? Siihen ei osaa ilmeisesti vastata kukaan. Mutta tekosyyksi kelpaa mikä tahansa.
Miksi sellainen artikkeli ilmestyi virolaisessa sanomalehdessä, on selvä, kun katsoo päivämäärää, jolloin se julkaistiin. 16. kesäkuuta 1940 oli kohtalokas virstanpylväs Viron elämässä. Tästä lähtien Viron elämästä määräsivät toisenlaiset voimat.
Joka tapauksessa syytös oli esitetty ja lähtölaukaus Viron miehittämiseen annettu ja suden hampaat alkoivat näkyä lampaan taljan alta!
Aikakauslehti, joka antoi kommunisteille aiheen vallankaappaukseen ja josta hakemallakaan ei löytyy mitään sotilaalliseen liittoon viittavaa.